The art of letting go

Viimeaikaisen elämän hämmentävimpiä ja kauneimpia hetkiä oli lakkiaisjuhla. Sydän pamppaillen katselin ko tyyppi haki lakin ja pokkasi yleisön edessä. Mää ajattelin että here we go, mää en nää sua enää ikinä. Olo oli haikea mutta samalla jotenki tosi vahva. Koska mää tiesin että se ei pidä musta ja että se muuttaa pois ja ensi vuonna se ei edes varmaan muista mua. Minkäs sille voi. Mä ihastun aina vääriin ihmisiin. Seremonian jälkeen halasin läpi puoli salia, senkin, ja katoin sitä ja ajattelin että mene. Ja se oli vapauttavaa.  Nyt mä vaan kaipaan jotakin joka tykkäsi musta ja helvetti soikoon vetäsis multa jalat alta.

Töissä oon piirtämisorja. 

I'm the new cancer, never looked better

Uusi, uljas blogikuva läiskähtäköön verkkokalvoillenne! Terävimmät arvaa kuva kuvassa komeilee.

Kaadutaan ja kaadutaan

Liisa ei sit ilmeisesti anna mulle tyttöroolia.
Istun ATK-luokassa dataamassa.
Ilmastointi hurisee.
Mulla on hypäri.




Mun hartiat ja niska on jumissa ja mun naama on niin jumalattoman turvoksissa ku kaaduin yheltätoista sänkyyn - suoraan Papin Perheen kenraaliharjoituksista. En sitten jaksanu pestä kahen metrin pakkelikerrosta poisa, joten nyt varsinkin silmät muistuttaa lähinnä katastrofialuetta ja sfhrkdfkd. Aamulla lätkäsin onnellisesti torkun pois päältä kuuden aikaan ja jatkoin unia kunnes eeppinen spidey senseni herätti mut viittä vaille seitsemän - kymmenen minuuttia tehokasta peliaikaa pukeutumiseen, laukun pakkaamiseen, naaman pesemiseen, mahd. aamupalan haukkaamiseen/eväiden ettimiseen, ulkovaatettumiseen ja pyörän selkään änkeämiseen. Aikatauluni kusi viidellä minsalla, joten kymmenen yli seitsemän lyllersin urhean Komeettani luokse ja ampaisin matkaan. Ehdin tasoitella hengitystä pysäkillä viis minsaa ennen kuin urhea bussi nro. 19 hiimasi paikalle ja poimi kyytiin minut ynnä sekalaisen joukon kansaa. Joku mummo änkesi mun viereen istumaan kun yritin lukea "The first seven days"- novellia enkun kirjallisuutta varten. Tyhjiä penkkejä oli vaikka kuinka paljon ÄLKÄÄ VIEKÖ MUN ELINTILAA :--------(

Koska en jaksanu meikata aamulla, kaivauduin kellarin wc-tiloihin vetelemään pakkelia kuivuuttaan huutavalle naamalle ja hiimasin musiikkikasvatuksen laitoksen juhlasalini antoisalle draamantunnille, jossa meillä oli mm. MIELENKIINTOINEN eroottinen herääminen tanssin keinoin. Parasta oli poikien (Hänschen eli hene ja Anna-Reetta sekä Kaisa ja Katri mukaanlukien, he kun rekkailevat poikia esittämässä) amistelu ja perseen nytkäyttely. Myös meidän tyttöjen siveä tissinkeikuttelu saattaa olla aika priceless. Mutta tosiaan, en saanut ketään tyttöä kummassakaan miehityksessa, enkä välttämättä saa edes äitiroolia, ainakaan Wendlan äitiä. Ilse ois tosi kiva kanssa, mutta Liisa ottaa siihenki tietenki jonkun nätin :--( yms. Mielummin oon kyllä kikattava teinityttöstatisti kuin aikuinen molemmissa miehityksissä.



Valtakunta niskahieronnasta.
Facebook-stalkkaus kannattaa.
Nyt kun vielä tulisin huomatuksi.



Määyr.

- Viivöörd

<3

Tiia. sanoo:
en kestä
Tiia. sanoo:
mun on PAKKO kirjottaa magehaa

(c)

There are many people I would've liked to get to know better,
and it's a shame I didn't. But the ones I feel sad about are the people
I meet almost every day without knowing them. They know nothing
about me; they look at me briefly but they don't see me.

To them, I don't exist between the fleeting moments we share now
and then.They are the people I meet in hallways and classrooms;
the people I can laugh with three times a week. They are names
and faces, like I am to them.

Am I the only one who doesn't want it to be like that?

Sarjassamme onnistuneet wanhojenkuvat

Janne: Kaikki on sillee awww
Jussi: paitsi minä -_-
Viivi: Mää näytän lähinnä siltä että yrittäisin tukehuttaa heneä mun tisseillä :'----------------D
Janne: =awww

Kuin ois sunnuntai

Pariisin Kevät on viime aikoina ollut rakkautta.

Tämä päivä on ollut autuaallista sikeää tuhinaa aina tuonne yhteentoista asti, jolloin äiti soitti (alakerrasta!) että oltais lähdössä kirpparille ja että lähdenkö messiin. No, kiskouduin ylös sängystä ja raahauduin infernaalisen väsymyksen vallassa alakertaan ravinnonlähteiden äärelle ja aurinkolasien pelastamana ja pipo päässä hiimailin Skodan takapenkille ja kohti Alppis storea. Mitään vaatetta ei löytynyt, mutta bongasin joitain jumalaisia esineitä kuten äärimmäisen himottavan rokokoonojatuolin sekä keskiaikaisen Euroopan kartan tauluna - sitten kun muutan omilleni, täytän kämppäni kaikella tuollaisella nörttitavaralla ja löllään onnellisena esteettisessä ilmapiirissä. Mulla himottaisi hommata syksyksi uusi kämppä; saa nähdä tosin miten käy, ensi kesän työllisyystilanne ei näytä mitenkään hyvältä. 

Kuten osa varmaan tietää, allekirjoittanut tanssahteli vanhat perjantaina. Niistä ei tässä enempää, mainittakoon vaan että Hene näytti hyvältä, mää istuin lantiopönkät siukuralle wanhojen kuvassa, ruoka oli hyvää ja jatkot äärimmäisen jees. Oli ihanaa päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Odotan innolla sitä elokuista päivää kun täytän maagiset kahdeksantoista vuotta; Suomen klubiskene on perseestä kun alaikäisenä ei pääse minnekään tanssimaan - mua kun ei tuo alkoholipuoli niinkään kovasti kiinnosta. (Mun viimekesäisestä Amarillon reissusta ei puhuta :--D) Panin jatkoilla myös merkille, että mussa on joku pimeä puoli, sillä rehellinen amisjytä pistää tanssijalat liikkeelle. Bileet on parhaat hyvässä seurassa, jota mulle tarjoiltiin valitun mongolialaispossen ja eritoten Henen ja Jekan muodossa puolenyön maissa; oli hikistä ja nihkeetä ja hitaat Mikan kanssa especislly so, mutta parasta oli eikä kolme klonkkua tuoneet edes krapulaa aamuksi vaikka yhteentoista asti mäyräilinkin sängyssä - lihakset kramppas aika kiitettävästi.

Penkkareissa oli hyvännäköisiä ihmisiä, ja iloa tuotti eritoten Eijan tulkinta Matti Nykäsestä Merveineen. Maskeerasin molemmat Liisan suosiollisella luvalla olla tunnilta pois. Myös Tuksu oli viehättävä. 

Tekee mieli rakkautta ja haleja. (Se nyt ei ole mitään uutta, kuten Tiia toteaisi :---D) Myös herra x tuottaa turhautumista. Pelkään että olen kovin obvious.

Peace out,

Viivi.

Mä en mitään voi ja kohta valot on pois ja lattiaa pestään.

Ololo ja moi.

Eija soitti mulle tänään kun olin bussissa.  Se oli oikein mukava yllätys, koska normaalioloissa mulle ei soita kukaan. Mää oon yleensä se joka yrittää epätoivoisesti saada ihmisiä kiinni, ja sitten mua ärsyttää kun kukaan ei vastaa puhelimeen eikä jaksa puhua sitten kun tavoitan ne viimein. Sitä se teettää kun ei enään pysty chillailemaan läskien kanssa randomisti vapaa-ajalla - tekee mieli puhua levottomia ja mitä mieleen pujahtelee ja vaan kuunnela toisten ääntä ja nauraa ja tuntea että joku on siinä. Distance is a bitch. 

Onneksi viime aikoina elämään on ilmestynyt kaikkia muitakin ilonaiheita. Esimerkiksi Mäyränpää kakkonen on aiheuttanut isoimpia kiksejä ever tässä päivänä muutamana. Nyt vaan toivon, että Blandille löytyy pelaaja ja helevetin hyvä sellainen. Myös koulu on mennyt niin saakelin hyvin ettei paremmasta väliä. Oon kuronut itseni takaisin kiinni neljän vuoden ohjelman kurssikertymiin (vuoden lopussa kertyneenä 42 kurssia) ja opo ilmoitti keskiarvon olevan 9,2. Laskenuthan se on, mutta se lienee väistämätöntä kun niitä kursseja tosiaan on kertynyt enemmän - failnumerot sikiävät pupujen lailla.

Ensi jakson lukujärjestys aiheuttaa ainejakaumillaan onnenväristyksiä (toisin kuin kahdeksasta neljään-päivät, 3 kpl); ykköskoodi on tyhyjänä joten mulla on jopa välillä hypäriä, kuviksesta mulla on naamiotyöpaja ja taidegrafiikka, enkun keskustelu - ja kirjallisuuskurssit, äikän luova kirjoittaminen, joka käsittelee draaman kirjoittamista, draaman vitos-kutonen alkaa, sekä historian kakkoskurssi uudelleen käytävänä. Nice, eh? Oon niin onnellinen että pääsen tekemään kunnolla draamaa (ei sillä ettei draaman nelonenkin olisi kivaa :-----D) ja että pääsen kirjoittamaan juttuja ja että Silja ei opeta mua.

Hancchi on viimeinkin rantautunut Japanista koto-Suomeen ja saapui tänään koululle ilahduttamaan meitä läsnäolollaan ja keräsi paljon ököhuomiota ja  haleja. Totta puhuen mullekin kelpaisi halaukset, mutta kaikkea ei voi saada - varsinkaan kun haleja kaipaa henkilöltä x johon mulla ei ole mahkuja (ks. 25 asiaa-meme). Ei sillä että Ilipon halaukset ei olisi kivoja, on nimittäin tosi kivaa nähdä se pitkästä aikaa näin pirteänä kuin se on ollut.  Sille tekee varmaan hyvää hengata välillä muidenkin kuin tällaisen ääliön kanssa..... :---D 

Meidän netti pätkii. Saapa nähdä saanko tätäkään postattua kunnialla kun tuo valittaa koko ajan että Bloggeriin ei saada yhteyttä. Joku oli viime yönä nakellut kaikki meidän polkupyörät pitkin pihaa. Meidän pihalla oli viime yönä kaksi pupua, mää näin ne ikkunasta<3>

Määäyr,

Viivi.

PS. Eija, mää tiedän että stalkkaat tätä. Kyllä sitä lyllerttiä vielä joskus tulee!

Alkuja

Hei.

Vaikka olen paska bloggaaja, on mielestäni aika erottaa normaalin angstiblogauksen ja sarjakuvablogientryjen tie paskaksi muuttuneesta Vuodatuksesta uusille uomille. Älkää peljätkö, lyllert tulee nousemaan tuhkasta keuhkotautisen feeniksin lailla, mutta se ottaa oman aikansa. Ensimmäisen entryn kunniaksi haluan postata 25 asiaa minusta- memen jonka jo Facebookkiin olen postannut. Suotakoon sille hengitystilaa täälläkin. 

25 ASIAA MINUSTA

Säännöt ovat seuraavat:

Kun sinut on haastettu, sinun olisi tarkoitus tehdä postaus, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi.  Liitä nämä ohjeet entrysi alkuun.

01. Pelkään vieläkin pimeää. Tiedän että siellä ei oikeasti lymyile mitään, mutta pelottaa silti.
02. En ole seurustellut koskaan. Lähinnä siksi, että mua kiusattiin ala-asteen puolestavälistä ysiluokalle asti. Ei yhtäjaksoisesti, tosin.
03. Ja siksi, etten ole ikinä ollut hyvännäköinen.
04. Ainoa kaksilahkeinen joka on koskenut mua vapaaehtoisesti (vauvavuosien jälkeen) on isoveljeni. Tämä tapahtui silloin, kun saimme kuulla serkkumme tehneen itsemurhan.
05. Miessukupuolen edustajat saavat minut todella epävarmaksi itsestäni. Tämän takia pelkään vieraille ihmisille juttelua.
06. Olen ollut rakastunut kerran. Rakastumisen kohde rakastaa minua vain ystävänä.
07. Hän tosin hämmentää minua yhä tekemällä asioita jotka miellän rakkaalle tehtäviksi hellyydenosoituksiksi.
08. Nyt alkuvuonna olen ihastunut ensimmäisen kerran johonkuhun muuhun.
09. Olen lapsellinen tykätessäni hänestä, mutta minkäs teet.
10. Luulen että hän voisi pitää minusta, mutta en usko että minulla on realistisesti ajatellen mitään mahdollisuuksia. Hän on yhtä mukava kaikille, miksi olisin eri asia?
11. Kukaan ei ole koskaan suudellut mua. Tiian kanssa joskus vaihdetaan suu kiinni-lusautuksia, mutta koska se on mun äiti kaikessa muussa paitsi biologisessa mielessä, se ei ole sama asia.
12. Pahoin kyllä pelkään ettei kukaan haluaisikaan. :--D
13. Olen romantikko ja tykkään suklaasta. Yhtälö!
14. Minulla on kaksi tatskaa. Kyljessä ja vasemmassa tississä.
15. Minulla oli kaksi vuotta nenäläväri, mutta hukkasin korun kesällä ja se kasvoi umpeen.
16. Minulle on tehty korvisreiät kolmesti. Ekaa kertaa neljävuotiaana.
17. Mutta koska olen huono pitämään korviksia, reiät menevät lopulta aina umpeen.
18. Olen bisse. Jännää, eikö.
19. Suurin osa ystävistäni tietää asiasta. Olemme varsinainen sateenkaaripiiri.
20. Haluaisin, että joku tulisi iskemään mut tyyliin "Moi oot ihana tuutko mun kaa mennäänkö naimisiin"
21. ... koska olen äärimmäisen torjuntapelkoinen enkä tosiaan itse tule tekemään minkäänlaisia suhdealoitteita elämässäni.
22. En tykkää ruikumallisista emopojista enkä keijuprinsessoista. Sekä miehessä että naisessa pitää olla jotain mistä pitää kiinni!
23. Olen läheisyysaddikti. Vihaan yksin nukkumista.
24. Nukun edelleen jumalattoman pehmoeläinpossen kanssa. 
25. Unelmoin tosi___rakkaudesta ja haluisin uskoa että joku kaappaa mut joskus valkean ratsunsa selkään. Vaikka hepat haiseekin pahalta.